Annin vaatekaapin siivouksen tehtyäni huomasin tämän hetken puutteet vaatetuksessa. Paksummasta pitkähihaisesta on huutava pula. Normicolleget ei saa kovinkaan innostunutta vastaanottoa kun kyselen josko sellaisia tehtäisiin. Huppareita kyllä tyttö tykkää käyttää. Siispä tuumasta toimeen ja ompelukaapille!
Löytyi lähes metrin palanen kauniin vaaleansinistä (poikienväristä...) collegea. Se kelpaisi jos siihen yhdistäisi jotain "tyttöväriä" . Kukkatrikoo on Löytö-Palasta, ja todella napakan tuntuista, joskaan ei kovin paksua. Sillä vuoritin hupun, tein hihansuun resorit ja etualavarat sekä piristeeksi sydän-aplikaatiot. Vetoketjun värin valitsi Anni itse ja siihen soinnutettiin pääntien vinonauha jolla peitettiin hupunkiinnityssauma.
Sydämet siis tuosta kuviotrikoosta ja keskellä palaset collegea. Keskellä vielä hempeän vihreät napit somisteena. Ylemmän sydämen vasemmanpuoleinen reuna hieman kupruilee, kun en aluksi laittanut alle irtirevittävää tukikangasta. Olisi pitänyt. Sydämen toinen puolisko sen sai ja heti on työn jälki mitä pitääkin. Jospa sitä taas muistaisi olla oikomatta!
Vetoketjun ompelin piiloon päällisen ja alavaran väliin. Lopputulos on ihan siisti. Ennen vetoketjun ompelua silitin etureunoihin sentin levyiset suikaleet tukikankaasta, jotta reuna ei lainehtisi. Se oli hyvä ratkaisu ja käytän sitä varmasti jatkossakin. Oli nimittäin ensimmäinen kerta kun niin tein.
Hupparin kaavan olen piirtänyt aikoinaan jostain Ottobresta, mutta jouduin muokkaamaan sitä jonkin verran. Alkuperäinen oli aivan liian lyhyt. Toki oli tarkoitettukin vyötärömittaiseksi, mutta harvoin toimii mielestäni lapsella joka touhuaa ja leikkii. Kun ei se teepparikaan aina pysy siellä housuissa, niin sitten olisi napa aina paljaana!
Tykkään mallin hieman puhvimaisista hihoista ja etukaarrokkeen tuomasta tyttömäisyydestä. Tytön toivomat taskut tästä jäi puuttumaan, mutta täytyy ne tehdä johonkin toiseen huppariin. Muutoin tuntui kyllä käyttäjälle kelpaavan.
Kommentit
Lähetä kommentti