Aarrearkku

Muutama vuosi sitten sain äidiltäni vanhan kirstun. Tai no, arkuksi minä sitä kutsun. Äiti on sen aikoinaan ostanut itselleen ja muistan sen lapsuudenkodistani lankojen säilytyspaikkana. Sama tehtävä sillä on meidänkin kodissa. 

Keväällä jo aloitin vanhan maalin irroittamisen, mutta homma jäi jostain syystä kesken. Viikonloppuna sitten kannoin sen uudestaan tuohon terassille ja ryhdyin hommiin. 


Tässä lähtökohta. Värit eivät olleet huonot, ne vaan ei miellyttäneet enää. Ensimmäinen maalikerros lähti parhaiten kuumailmapuhaltimella ja lastalla. 


Sen alta paljastuikin sitten varsinainen työmaa. Tähän punaruskeaan maaliin ei tuolla puhaltimella ollut mitään sanomista. Maali oli ja pysyi. Haettiin kehiin järeämmät aseet ja kolmenlaista hiomakonetta siihen kokeilin. Paras tulos tuli koneella, jossa on sellainen kolmionmallinen pää. Sillä pääsi hyvin reunoihin, mutta töitä vaati silläkin. Tuo punaruskea on arkun alkuperäinen väri ja metallipannat olivat alunperin mustat. 
  

Lopuksi hioin vielä käsin kaikki pinnat, jotta varmasti sain kaiken maalin pois. Metalliosat maalasin valkoisella Miranolilla yhteen kertaan. Pinnasta tuli hyvä ja suht tasainen, vaikka metalliosista en vanhaa maalia poistanutkaan. Pinnan käsittelin kuultolakalla myöskin yhteen kertaan. Halusin siitä tuollaisen selvästi kuultavan. Lopputulokseen olen todella tyytyväinen. Tällainen oli visio hommaan lähtiessä ja kerrankin lopputulema oli sen mukainen. Mulla kun tahtoo suunnitelmat elää homman kuin homman edetessä :)


Tällainen on tämän aarrearkun sisältö. Arkku löysi uuden paikkansa olohuoneesta sohvien kulmauksesta. Syksyn tullessa sieltä on mukava etsiä käsille töitä!

Kommentit

  1. Ihana vanha arkku, jolla on varmaan paljon tunnearvoa sinulle. Minunkin lapsuudenkodissa oli isäni tekemä kirstu, mutta veljeni halusi sen, höh :) Kaikkea ei voi saada, kun on sisaruksia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti